"Omistan erinomaiset uudet vaunut, jotka varmasti ovat teille mieleen. Tulemme kiitämään katujen yli kuin siivillä..."*

Hurjamaineiset, urheilullisen korkeat ja keveät
phaeton-vaunut vuodelta 1816.

Mitä naimattomat nuoret neidot ja herrat tekivät tapaillessaan toisiaan 1800-luvun alussa, esiliinan valvonnassa tietenkin? Yksi mahdollisuus oli lähteä vaunuajelulle. Tarkoitukseen sopivia ajopelejä oli useita erilaisia.

Holhokin sankaritar neiti Sparw joutuu hurjaan seikkailuun kun häneen ihastunut paroni Silverbåge vie lemmittynsä ajelemaan uusissa keveissä, avoimissa "phaeton"-vaunuissaan. Vaunutyyppi oli käytössä Ruotsin valtakunnassa - johon Suomikin kuului - jo 1700-luvulla ja se oli suosittu nuorten miesten kilpa-ajoissa. Ei ollut epätavallista että korkea menopeli kellahti kumoon kovaa vauhtia ajettaessa. Tämä on seikka, jota vauhtihullu paroni Silverbåge ei tule ottaneeksi huomioon kosiskellessaan kaunista neiti Sparwia...

Kaupunkiajoon ja daamien vaunuiksi sopiva,
kuomulla katettu landaulette vuodelta 1816.

Toinen esimerkki Holhokissa esiintyvistä aikakaudelle tyypillisistä vaunuista on landoo-vaunut. Ne olivat kaupunkiajeluun sopivat mukavat, kaksiosaisella kuomulla katetut nelipyöräiset vaunut. Vaunutyyppi sopi myös daamien "kävelyvaunuiksi", joissa sopi käydä näyttäytymässä puistoissa ja kaduilla verkkaisesti ajellen.

Oheisessa kuvassa on landoo-vaunuista yksinkertaistettu "landaulette"-malli. Kiinnostava yksityiskohta on vaunujen taakse sijoitettu koroke, joka oli matkustajista huolehtivan lakeijan paikka. Hänen tehtävänään oli mm. avata ja sulkea vaunujen ovet sekä laskea kokoontaitettavat askelmat esiin matkustajia varten.

*Holhokki, s. 183