 |
| Neitonen siro kastelukannu kädessään. Ackermann's Repository 1820. |
Mikä ajanviete oli sopivaa nuorille neidoille? Seesteisten ja tyynien puuhien katsottiin soveltuvan parhaiten naisen hauraalle, kodin piirissä viihtyvälle olemukselle. Esimerkiksi kukkien maalaaminen, kukkatarhan hoivaaminen tai kukka-asetelmien teko olivat suotavia toimia. Englantilainen kirjailija Jane Austen toteaakin ironinsesti vuonna 1818 julkaistussa teoksessaan Northanger Abbey - joka on suomennettu nimellä Neito vanhassa linnassa - että vaikkapa ruusupensaan kasteleminen on romaanin sankarittarelle sopivaa puuhaa.
Botaniikka eli kasvioppi kuului myös aikakauden kasvatuskirjallisuudessa niiden aineiden joukkoon, joita tytöille suositeltiin opetettavaksi. Sitä ei kuitenkaan tullut opiskella kurinalaisen pedanttisesti vaan kukkien kauneutta hellästi ihaillen ja vaalien. Tieteellinen tieto oli periaatteessa miehistä aluetta, mutta erityisesti 1700-luvulta alkaen tytöillekin alettiin opettaa enemmän lukuaineita.
Erityisesti tytöille suunnattuja oppikirjoja painettiin ja kasvikuntaa käsitteli muun muassa August Batschin saksasta ruotsiksi käännetty, värikuvin koristettu teos Botanik för fruntimmer (Örebro 1810). Myös naisten kirjakokoelmat kertovat kiinnostuksesta kasvioppia kohtaan. Esimerkiksi kreivitär Ulrika Lovisa Tessin (1711-1768) omisti kuuluisan kasvitieteilijä Carl von Linnén (1707-1778) teoksia.
Holhokin sankarittaren, neiti Sparwin, harmiksi kukkaset olivat
myös suosittu aihe kirjontatöissä. Neiti Sparw ompelisi nimittäin
mieluummin vaatteita pitäjän köyhille kuin tuhlaisi aikaansa hankalien, silkkilangalla toteutettavien brodeerausmallien parissa...
