"Kuinka usein ovatkaan tanssiaiset, niin, yksi ainoa valssi saaneet aikaan onnettoman avioliiton solmimisen..."*

Professori Karl von Raumerin (1783-1865)
tyttöjenkasvatusoppaan ruotsinkielinen käännös,
jota tutkin pro gradu -työssäni. SKS: Helsinki, 1870.

Saksalaisen professori Karl von Raumerin tyttöjenkasvatusoppaan ruotsinkielinen käännös Flickors uppfostran ilmestyi Suomalaisen Kirjallisuuden Seura julkaisemana Helsingissä 1870. Tutkin sitä joitakin vuosia sitten valmistuneessa pro gradu -työssäni. Pehmeäkantisessa pikku kirjasessa annetaan neuvoja kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin, joihin nuori neito voi joutua. Oppaaseen perehtymisen kautta kiinnostukseni tyttöjen historiallista kasvatusta kohtaan kasvoi ja johti siihen, että tätä nykyä teen aiheesta tohtorinväitöskirjaa.

Tutkimustyön kuluessa aloin miettiä, kuinka aikakauden kasvatusihanteet vaikuttivat yksilön elämään. Niin sai alkunsa ajatus Kultaportin kaunottarien sankarittarista Adelesta, Margarethasta ja Beatrciesta. Tyttökolmikko kokee käytännössä, millaista on pyrkiä elämään arvon professori von Raumerin ohjeiden mukaan. Neitojen esiliinana toimiva markiisitar Château on näet perin ihastunut oppaaseen ja vaatii tyttöjä tutustumaan siihen ahkerasti:

"Äskeiseen puheenaiheeseen sopisi kohta, jossa tohtori von Raumer puhuu naisen toiminta-alueesra", hymisi markiisitar selaten pientä kirjaa. "Kas tässä! Nainen on luotu elämään kodin piirissä", hän riemuitsi. "Naisen ei tarvitse huolehtia ulkomaailmaan lukeutuvista asioista vaan hän voi keskittyä tekemään kodista viihtyisän elinympäristön miehelle ja lapsille."**

* Karl von Raumer: Flickors uppfostran, SKS 1870
** Sara Medberg: Kultaportin kaunottaret, Otava 2017

Uusi romaani ilmestyy keväällä Otavan kustantamana - katso lukunäyte alta!

Koelue tästä!
Katso kirjakaupassa.

Hurmaava viihderomaani vie lukijan 1870-luvun Turun seurapiirien pyörteisiin

19-vuotias paronintytär Adele Wilenius saapuu Turkuun aloittaakseen naisväenkoulun debytanttikurssin. Eläväinen neito pitsipukuineen ja hatturasioineen asettuu sukulaisensa kreivi Gyllenfredin taloon, jonka unelias tunnelma muuttuu kertaheitolla. Lukemista rakastava Adele ei suostu pysymään seurapiirineidon muotissa vaan järkyttää uudenaikaisilla puheillaan niin talon emäntää kuin uusia ystävättäriään. Hänet painaa mieleensä myös muuan ylhäissäätyinen poikamies. Sitten koittaa kevät ja tanssiaiskausi.

Sara Medbergin ihastuttava romaani muistuttaa, että tytöt olivat tyttöjä jo 1800-luvulla.

 

Kirjeiden kirjoittaminen - tapa välittää tietoa

Onko taempana istuvalla daamilla kädessään kirje vai muodikas aikakauslehti?
Petit Courrier des Dames 1843.

Parahin kreivi Lindswärd,
koska Te niin kovasydämisesti aiotte pakottaa minut naimisiin kanssanne ja koska minulla ei holhouksenalaisena naisena ole asiassa pahemmin sananvaltaa, olen päättänyt karata. Pyydän Teitä olemaan huolehtimatta minusta, etsin toimen ja ansaitsen elantoni kätteni työllä. 

Kunnioittavasti,
Desideria J. Sparw*

Näin dramaattisesti Holhokin aavistuksen omapäinen sankaritar antaa tiedoksi tunteensa holhoojalleen, kreivi Lindswärdille, miehen epäonnistuneesti kosittua neitoa. Kirjeitä käytettiin 1800-luvun alussa kuitenkin myös tavanomaisempien viestien välittämiseen. Koska puhelinta tai lennätintä ei ollut, oli kokoontaitettu ja sinetillä suljettu paperiarkki pääasiallinen etäkommunikaation muoto.

Postilaitoksen historia alkaa Suomen osalta vuodesta 1638, jolloin postitoiminta aloitettiin kenraalikuvernööri Per Brahen määräyksestä. Taustalla oli kuningatar Kristinan (1626-1689) antama, koko Ruotsin valtakuntaa koskeva asetus postin kuljettamisesta ja postikonttorien perustamisesta. Posteljoonin tuli alkuaikoina määräysten mukaan kulkea noin peninkulma tunnissa ja vartissa hyvää tietä pitkin, mutta tosiasiassa kaksi tuntia oli realistisempi aika.

*Holhokki, s. 417

Kirjailija tutkimusmatkalla, osa 3: Medevin terveyskylpylässä 1700-luvun tapaan

Aikalaisvaatteisiin asustautuneen 1700-luvun seuran jäsenet näyttävät,
kuinka Medevin terveyskylpylän "kaivosalongissa" ennen aikaan tanssittiin.

Katrillin sävelet halkovat ilmaa, hulmuaviin pukuihin asustautuneiden daamien kengänkorot kopisevat puulattialla, herrat kumartavat kohteliaasti. Auringon säteet lankeavat ikkunan läpi kun erään 1700-luvun seuran jäsenet näyttävät kuinka ennen aikaan tanssittiin. Sitten he opastavat yleisöä osallistumaan. Paikka on Medevin vuonna 1678 perustettu ja seurapiirien suosima terveyskylpylä, jonka alueella sijaitsevan lähteen veden uskottiin omaavan parantavia vaikutuksia.

Kylpylävieraiden käyttöön tarkotettujen asuinrakennusten, kirkon ja kylpytalon lomitse kulkiessa tuntuu kuin nurkan takaa voisi koska tahansa astella vaikkapa kustavilaisen ajan kuninkaallisen armeijan univormuun pukeutunut upseeri, perässään empiremekkoon sonnustautunut kaunotar. 1700-luvun seuran daamit kertovat Ikean kankaiden soveltuvuudesta vanhanajan asuihin, eräs herroista pitää luennon gentlemannin garderobin sisällöstä. Tällaiset tapahtumat auttavat kirjailijaa eläytymään menneen ajan maailmaan.

Kirjailija tutkimusmatkalla, osa 2: Vaunumuseo

Nylundin vaunutehtaan valmistama ns. kupé-vaunu vuodelta 1880.
Ajoneuvotyyppiä käytettiin esimerkiksi ajurinvaununa.
Lyhdyt kuskipukin molemmin puolin toivat valoa.

Stjernsundin linnan vanhaan tallirakennukseen kätkeytyy todellinen aarre: vanhojen vaunujen museo. On harvinaista päästä näin lähelle vanhoja ajoneuvoja, niitä vaikuttaa Suomessa ja Ruotsissa säilyneen suhteellisen rajallisesti. Vaunut olivat kalliita ja tärkeä statussymboli. Katetut, ikkunalliset ajopelit olivat erityisen arvokkaat. Ikkunoiden läpi ohikulkijat voivat nähdä kuka vaunuissa matkusti ja matkustaja puolestaan saattoi tarkkailla kadun vilinää. Vaunujen takana oli usein sija livreepukuiselle palvelijalle, jonka tehtävänä oli mm. ovien avaaminen ja kokoontaitettavien portaiden laskeminen ja nostaminen.

Kirjailija tutkimusmatkalla, osa 1: Strömsholmin linna

Strömsholmin vierailuhetkellä remontoitava linna.
Kuinka ihastuttavaa olisikaan vaikkapa nauttia aamuteetä jossakin tornihuoneista.

Historiallisiin miljöihin perehtyminen paikan päällä on tärkeä osa romaanieni taustatyötä. Käyn mielelläni aina tilaisuuden tullen tutkimassa kartanoita, linnoja ja museoita. Se helpottaa ympäristön kuvailua kirjassa ja auttaa ymmärtämään, minkälaisissa oloissa päähenkilöt elivät. Yllä olen vierailemassa Ruotsissa Västeråsin lähellä sijaitsevan, vuonna 1681 valmistuneen Strömsholmin linnan mailla kesäisessä illassa.

Kuningatar Hedvig Eleonora (1636-1715) sai paikalla aikaisemmin sijainneen tukevan kivilinnan huomenlahjaksi mieheltään, kuningas Karl X Gustavilta. Hän antoi uudistaa sen nykyiseen barokkilinnan asuun. Linna on edelleen kuningashuoneen omistuksessa. Se on rakennettu kivetylle pienelle saarelle, jota kiertää vallihautamaisesti Kolsbäckån virtaava jokivesi ennen laskemistaan Mälarenin järveen.