torstai 7. joulukuuta 2017

Luistelu - uusi liikunnan muoto

Neitosia luistelemassa modernit luistelupuvut yllään 1874.
"... Pian neitokolmikko kiiruhti jalan Linnankatua pitkin kohti merenrantaa kenkiin kiinnitettävät luistimet olan yli heitettynä ja piika perässä kipittäen. Neideillä ja mamsellilla oli yllään luistelupuvut. Asuun kuului liikunnan mahdollistava, hieman tavallista lyhyempi hame, sen alta esiin kuohahtavat koristeelliset alushameet sekä avarasti leikattu, turkisreunusteinen samettijakku. Sirot, kestävät saapikkaat ja värikkäät, hienosta villasta kudotut sukat suojasivat jalkoja. Hatut olivat veikeitä, höyhenin ja rusetein koristeltuja laitoksia..."*

Luistelu oli pitkään ollut pääosin miehinen urheilulaji, mutta kuten yltä näkyy, naiset ryhtyivät osallistumaan siihen enenevässä määrin erityisesti 1800-luvun puolivälin jälkeen. Kuten melkein kaikkiin muihinkin tilanteisiin ja aktiviteetteihin, myös luisteluun tarvittiin oma asu. Daamit olivat aikaisemmin olleet luistelukentillä lähinnä sivustakatsojan tai eväiden tarjoilijan roolissa. Nyt etikettioppaat ja naistenlehdet alkoivat tarjota ohjeita siitä, kuinka jäällä parhaiten selviydyttiin ja miten herrat saattoivat opettaa neitokaisia harrastamaan tätä jaloa lajia naissukupuolelle sopivalla, seesteisellä tavalla.

*Lähde: Sara Medberg, Kultaportin kaunottaret, Otava 2018

Arkistojen aarteita

Turun linna talvella.
A. F. Skjöldebrand 1801.
Kultaportin kaunottarien sankarittarien ensitanssiaiset järjestetään talvisaikaan Turun Seurahuoneella. Mutta miltä tuo suuri kaupunki näytti kylmään vuodenaikaan 1800-luvulla? Tällaisissa tilanteissa arkistot ja vanhat kuvat sekä aikalaiskuvaukset ovat kirjailijalle suureksi avuksi. Kuvaillessani talvista elämää kaupungissa aikakaudella käytin apuna mm. yllä näkyvää, ruotsalaisen kreivi ja kenraali Anders Fredrik Skjöldebrandin (1757-1834) piirtämää kuvaa Turun linnasta. Se tarjoaa kiinnostavan näkymän, jossa reet ajavat ja ihmiset kävelevät meren ja Aurajoen jäätyneellä pinnalla. Kuvia tutkimalla silmien eteen piirtyy entisajan arjesta yksityiskohtia, jotka eivät nykyihmiselle ehkä muuten tulisi mieleenkään.