sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Kohti uusia tuulia! - Mikä on historiallisia romaaneja laativan kirjailijan suosikkiaikakausi?

Mikä aikakausi on historiallisille romaaneille otollisin? Onko se englanninkielisessä kirjallisuudessa suosittu Regency era (n. 1811-1820), jota määrittää prinssihallitsija George Augustus Frederickin valtakausi? Vai kenties keskiaika, johon suuri osa taitavan suomalaiskirjailija Kaari Utrion varhaisemmasta tuotannosta sijoittuu? Tai ehkäpä pitäisi televisiosarja Downton Abbeyn tapaan keskittyä 1900-luvun alkuvuosikymmeniin?

Viimeisin kirjani, seurapiirikaunottarista uranaisiksi muuntuvista sankarittarista kertova Kultaportin kaunottaret (Otava 2018) sijoittuu 1870-luvulle; kustavilaisen ajan naisten holhoojajärjestelmää kuvaava Holhokki ja historiallis-romanttinen seikkailuromaani Kreivin käsivarsilla puolestaan suomalaisessa kaunokirjallisuudessa vähän käsiteltyyn 1800-luvun alkuun eli aikaan, jolloin Jane Austen (1775-1817) julkaisi klassikkoteoksensa. Aikakausi on hyvin kiehtova empirelinjaisine pukuineen ja herra Darcyn tapaan pukeutuvine ritarillisine herrasmiehineen sekä vähitellen viriävine moderneine aatteineen. Kenties se olisi sovelias ajanjakso seuraavalle romaanille?

"Vanha haarniska seisoi varjojen kätköissä silmikko alas vedettynä..." - Historialliset tosiseikat apuna romaaninkirjoituksessa


Skoklostretin linnan varustekamari
Holger Ellgaard, Wikimedia Commons
"Lähinnä vintin ovea olevassa kulmauksessa seisoi joukko vanhoja haarniskoita. Ne olivat täsmälleen samanlaisia ja Desideria pohti, oliko niitä käyttäneellä joukolla ollut ankara johtaja. Hän oli varma siitä, että Lindswärdin suvun esi-isät olivat olleet yhtä järjestystä rakastavia kuin perheen nykyinen päämies. Sielunsa silmin Desideria näki edessään keskiaikaisen version kreivi Lindswärdistä vaatimassa, että kaikki hänen ritarinsa käyttivät yhdenmukaista varustusta. Kuinka jännittäviä ne ajat olivatkaan olleet! Desideria voi melkein nähdä ritarien ratsujen värikkäät loimet ja tuulessa lepattavat viirit ja kuulla kavioiden kumun sekä peitsien kalkkeen, kun turnajaisten osanottajat kiisivät toisiaan kohti. Paikalle kerääntynyt ylhäinen yleisö pidätti henkeään odottaessaan, kuka voittaisi taistelun..."*

Carl Gustaf Wrangel Matthäus Merian nuoremman portretissa 1662
Wikimedia Commons
Yllä mainitulla, Holhokissa esiintyvällä haarniskakokoelmalla on esikuva todellisessa elämässä: Tukholman ja Uppsalan välillä, Mälarenin rannalla sijaitsevan mahtavan Skoklostretin barokkilinnan yläkerrassa on maailman ainoa 1600-luvun miljöössä säilynyt asekokoelma, niin sanottu Wrangelin asehuone. Entinen linnanherra, kreivi ja valtaneuvos Carl Gustaf Wrangel (1613-1676) määräsi testamentissaan, että varusteet oli aina pidettävä Skoklostretissa. Kokoelman upeita haarniskoita oli suorastaan pakko käyttää Lindåkerin linnan vintille sijoitetun salaperäisen haarniskajoukon esikuvina...

*Sara Medberg: Holhokki, s. 383, BoD 2015

Julkaisujärjestys, kirjoitusjärjestys, inspiraatio - kuinka kirjoja käytännössä kirjoitetaan?

Aamuasuinen neito kirjoituspuuhissa 1813.
Onko kyseessä kirjeenvaihdosta huolehtiminen,
vai laatiiko nuori emäntä tässä kenties viikon menyytä?
Miten kirjat syntyvät? Tehdäänkö ne samassa järjestyksessä kuin ne julkaistaan? Kuinka suuri osa on hurmioitunutta inspiraatiota, miten paljon puolestaan pikkutarkkaakin puurtamista?

Jokaisella kirjailijalla on omat työskentelytapansa. Toiset laativat yksityiskohtaisen suunnitelman jossa jokainen luku ja kohtaus on hahmoteltuna ennen varsinaisen kirjoittamisen aloittamista. Jotkut puolestaan - kuten tunnettu nuorisokirjailija Enid Blyton (1897-1968) - kirjoittivat mieluummin lennosta ilman pikkutarkkaa suunnittelua, uskoen sen tuovan tekstiin tuoreutta ja pitävän kirjailijan oman mielenkiinnon yllä. Muun muassa Louise May Alcott (1832-1888) kertoi kirjoittaneensa klassikkokirjan Little Women (suom. Pikku naisia) ennätysajassa haasteellisen rahatilanteen takia.

Kirjoitustapani on yhdistelmä yllämainittuja. Laitan kohtauksia ylös sitä mukaa kuin niitä mieleeni tulee, mutta laadin myös disposition ja hahmottelen kirjan kokonaisuutena lukuineen. Teen paljon taustatyötä historiallisten seikkojen selvittämiseksi. Tässä apuna toimii myös tekeillä oleva tohtorinväitöskirjani tyttöjen kasvatuksesta 1700-1800-luvuilla. Toisen ja kolmannen kirjoituskierroksen kuluessa teksti hioutuu lopulliseen muotoonsa. Julkaisujärjestys ei välttämättä ole kirjoitusjärjestys: esimerkiksi Kultaportin kaunottaret on kirjoitettu pääasiassa ennen muita kirjojani, jotka kuitenkin on julkaistu ensin. On siis tavallista, että kirjailijalla on yhtäaikaisesti tekeillä useampi rinnakkainen projekti.