Soittaminen ja laulaminen - nuoren neitokaisen tärkeät avut

Nuoria neitoja pianon äärellä.
Le Follet, huhtikuu 1862.

Soittaminen ja laulaminen kuuluivat olennaisena osana säätyläistyttöjen kasvatukseen kustavilaisella ajalla ja koko 1800-luvun ajan kuten esimerkiksi yllä näkyvä, hieman Jane Austenin aikaa myöhäisempi muotikuva pariisilaista muotia esittelevästä Le Follet-lehdestä osoittaa. Muotikuvissa neidot esitettiin usein jonkin sukupuolelle sopivan puuhan parissa kuten vaikkapa tämän kuvan kaksi pianon äärellä keskustelevaa neitosta. Laulu- ja soittotaidon tärkeys heijastuu myös Austenin romaaneissa ja esimerkiksi Järjessä ja tunteissa toinen sankarittarista, Marianne Dashwood, on taitava pianisti.

Nuoret neidot saattoivat soittaa neiti Dashwoodin tavoin fortepianoa tai vaihtoehtoisesti vaikkapa harppua, kitaraa tai sitraa. Soittotaito oli paitsi osoitus sivistyksestä myös keino esitellä soittavan neidon suloja ja kaunista liikehdintää. Sulavat eleet olivat hienon naisen tuntomerkki. Tytöt eivät tavallisesti esiintyneet julkisesti sillä naisen paikka oli kodin piirissä ja astumista miesten hallussa olevaan julkiseen tilaan pidettiin sopimattomana. Esiintyminen pienissä, yksityisissä tilaisuuksissa sen sijaan oli mahdollista. Soitto- ja laulutaitoa opettivat usein yksityistunteja antavat muusikot ja esimerkiksi Holhokin sankaritar neiti Desideria Sparw saa - holhoojansa harmiksi - opettajakseen komean preussilaisen herra Wienerdorffin . . . :

"Juuri noin! Poikkeuksellisen sulokasta! . . . Hienot ja jalot kädet, todelliselle pianistille sopivat . . . Aber ja! Olette erinomainen oppilas." Herra Wienerdorff käänsi nuottivihkon sivua. Hänen hyvin räätälöity olemuksensa oli hyvin lähellä Desideriaa. 

Dominic mietti, pitäisikö hänen puuttua asiaan.

"Oletteko oikea kapellimestari, herra Wienerdorff?" kysyi Desideria kainolla äänellä. "Sellainen, joka seisoo kokonaisen orkesterin edessä tahtipuikko kädessään?"

"Natürlich, herrlichste Jungfrau", vastasi pianonsoitonopettajan täyteläinen ääni. "Ennen Ruotsiin saapumistani - Das wunderschöne Schweden! - olin hovikapellimestari pienessä herttuakunnassa lähellä kotimaatani."

"Kuinka kiehtovaa", henkäisi Desideria ja räpytteli silmäripsiään.

Dominic kääntyi kannoillaan ja marssi tiehensä. Jos hän kuulisi vielä yhdenkin sentimentaalisen huudahduksen saksaksi, hänen itsehillintänsä pettäisi . . . *

*Holhokki, s. 126