Aatelista asumista - Ruusuholvin kartano

Vapaaherra, arkkitehti Carl Fredrik Adlercrantzin suunnitelma
Johannishusin linnan päärakennukseksi vuodelta 1771.
Rakennus valmistui 1779 ja on tyypillinen ruotsalainen
1700-luvun loppupuolen aatelisasumus.

Holhokin päähenkilö, määrätietoinen ja aavistuksen epäsovinnainen neiti Desideria Sparw varttuu Suomessa Ruusuholvin kartanossa. Rakennus on fiktiivinen, ruusutarhojen ja laajojen tilusten ympäröimä harmaakivinen kartano, jonne Desideria-neidin uusi holhooja kreivi Lindswärd sankarittaren kauhuksi yllättäen ilmaantuu ottamaan selkoa holhokkinsa hyvinvoinnista. Ruusuholvin kartanon esikuvana on käytetty aikakauden suomalaisia ja ruotsalaisia kartanoita ja linnoja, jollaisissa useat aateliston edustajat 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alkupuolella asuivat. Yllä näkyvä Johannishusin linna on hyvä esimerkki aikakauden säädynmukaisesta asumisesta.

Aatelin talot ja linnat olivat paitsi kauniita katsella, merkkejä säädyn vallasta. Ne heijastivat rakennuttajansa hienostuneisuutta, sivistyneisyyttä ja ylhäisyyttä. Erityisen paljon upeita asumuksia - usein valtavia kivilinnoja - rakennettiin 1600-luvulla, mutta asumuksia pystytettiin myös seuraavalla vuosisadalla. Päämääränä oli rakennuttaa mukavia ja käytännöllisiä asumuksia, joihin perhe palvelijoineen mahtui väljästi asumaan. Tilat alkoivat eriytyä ja huoneet saada oman käyttötarkoituksen. Aikaa vietettiin tarpeen mukaan esimerkiksi pukeutumishuoneessa, makuukamarissa, salongissa, seurusteluhuoneessa, kirjastossa tai ruokasalissa.