torstai 20. joulukuuta 2018

Joulunviettoa Lindåkerin linnassa

Ehkäpä tämä täyteen ilta-asuun sonnustautunut pariskunta
on parhaillaan osallistumassa joulutanssiaisiin?
Aatelistolla oli 1800-luvulla tapana viettää joulua maaseudulla. Päivät täyttyivät vieraisilla ja kirkossa käynneistä, seuraleikeistä, lahjoista ja juhla-aterioista. Holhokin sankaritar, laillista täysivaltaisuutta kuninkaan erityisluvalla tavoitteleva neiti Desideria Sparw, kokee elämänsä ensimmäisen linnajoulun holhoojansa kreivi Lindswärdin omistamassa Lindåkerin perintölinnassa:

"Desideria hyräili joululaulua vaeltaessaan linnan pitkien käytävien läpi kohti keittiötä. Talvi-iltapäivä pimeni nopeasti ja palvelijat olivat juuri sytyttäneet kiviseiniä koristavat kynttilälampetit. Niiden lämmin hohde valaisi vanhoja, karuja käytäviä.

Neidot olivat aikaisemmin olleet metsässä lakeijoiden Johanin ja Matsin kanssa ja keränneet valtavia määriä männyn- ja kuusenoksia. Iloisesti jutustellen havulta tuoksuva, vihreä saalis oli kasattu koreihin, joita lakeijat kantoivat. Sen jälkeen oli seurannut improvisoitu lumisota, joka antoi aihetta moneen ihastuneeseen kirkaisuun ja perin epäarvokkaaseen kinoksissa peuhaamiseen. Sitten koko joukko oli kokoontunut valkeaan salonkiin. Johan ja Mats olivat leikanneet sopivan kokoisia oksia, jotka neidot olivat sitoneet hurmaaviksi kimpuiksi punaisella ja vihreällä silkkinauhalla. Linnan kaikki salit oli koristeltu kimpuilla ja hopea- sekä kultapaperista sommitelluilla köynnöksillä..."*


*Lähde: Sara Medberg, Holhokki, BoD 2015

Joulukuusi, aikakauden uutuus

Talviasuisia neitoja vuonna 1808.
Joulukuusi oli kustavilaisen ajan Suomessa ja Ruotsissa vielä uusi tulokas, joka koristi vain trenditietoisimpien henkilöiden koteja. Holhokin karu mutta oikeudentuntoinen sankari kreivi Lindswärd on kuitenkin ajan hermolla oleva mies, kuten hänen holhokkinsa ja kirjan sankarittaren, neiti Desideria Sparwin mietteet joulun alla osoittavat:

"Jopa kreivi Lindswärd vaikutti tempautuneen mukaan odottavaan tunnelmaan ja hänen oli kuultu mainitsevan niin uudenaikainen keksintö kuin joulukuusi. Kreivi oli äskettäin kadonnut läntiseen metsään kuski Albrektsonin kanssa reellä, jonka kuskipukin alla oli ollut joukko työkaluja. Desideria pohti, aikoivatko miehet hankkia kuusen ja minne se siinä tapauksessa sijoitettaisiin? Ehkä salonkiin? Desideria oli kuullut, että muodikkaimmat perheet koristelivat kuusen huipulle asetettavalla tähdellä - joka tietysti kuvasti Betlehemin tähteä - ja omenoilla, kynttilöillä sekä muulla kauniilla..."*

*Lähde: Sara Medberg, Holhokki, BoD 2015