"Te olette sydämeni valittu! Sanokaa, että menette naimisiin kanssani!"* - Nuorten neitojen valinnanmahdollisuudet avioliittomarkkinoilla

Kuinka suuret mahdollisuudet aatelisneidolla oli vaikuttaa tulevan puolison valintaan?
(Kuva: Ackermann's Repository, 1822)

Jokaisella naimattomalla naisella oli paitsi holhooja, myös naittaja, jonka suostumus tarvittii avioliittoa solmittaessa. Holhooja ja naittaja saattoivat olla myös sama henkilö. Esimerkiksi Holhokissa sankaritar neiti Desideria Sparwin holhooja kreivi Lindswärd toimii myös holhottinsa naittajana. Pakkoavioliitot olivat lain mukaan kiellettyjä, mutta käytännössä naittaja saattoi halutessaan usein kiertää määräyksen. Ei ollut epätavallista, että nuoret neidot painostettiin heidän tahtonsa vastaisiin avioliittoihin.

Toisaalta moderni rakkausavioliiton käsite valtasi kasvavassa määrin alaa kustavilaisella ajalla. Avioliitto oli perinteisesti käsitetty kahden suvun liitoksi, jonka solmimisessa tärkeitä näkökohtia olivat muun muassa syntyperä ja varallisuus. Uutta oli, että näiden näkökohtien lisäksi puolisoiden yhteensopivuus ja keskinäinen kiintymys alkoivat saada entistä enemmän painoarvoa. Esimerkiksi kirjailijatar Jane Austenin teoksissa painotetaan molempia puolia: vaimon ja miehen tulee sopia yhteen paitsi varallisuutensa ja taustansa, myös luonteidensa ja lahjojensa puolesta. Aikakauden nuoret neidot tasapainottelivat aviomiestä etsiessään näiden kahden ihanteen välillä.

*Holhokki, s. 355

"Ilma on muuttunut hirvittävän kylmäksi - - Ehkä meidän kuitenkin olisi pitänyt ottaa esille talvimuhvit tavallisten käsipuuhkien sijaan?" ...*

Kävelypukuun sonnustautunut neito muhvi kädessään.
La Belle Assemblee 1819.

Muhvi kuului olennaisena osana hienon naisen asusteisiin ja vuosisadan vaihteessa 1700-1800 muodissa olivat erityisen suuret, lähes tyynyä muistuttavat käsipuuhkat. Muhvi oli tyylikäs asuste ja sitä saatettiin käyttää muulloinkin kuin talvella, mutta erityisen käyttökelpoinen se tietysti oli kylmässä säässä. Keveämmät muhvit ommeltiin esimerkiksi silkkisatiinista tai kirjaillusta kashmirista ja täytettiin vaikkapa joutsenuntuvin, lämpimämmät valmistettiin turkiksesta.

Yllä näkyvä muotikuva on englantilaisen La Belle Assemleen vuoden 1819 joulukuun numerosta. Muotikuvat liikkuivat Euroopassa maasta toiseen ja esimerkiksi ruotsalaiset naistenlehdet julkaisivat englantilaisia kuvia. Vaikka kuvassa näkyvä asu suojaakin mallin kaulaa ja bonetissa on sievä turkisreunus sekä puvussa pitkät, lämpöisen hihat, heijastuu siitä silti Englannin leppeä ilmasto. On vaikea kuvitella muotitietoisimmankaan pohjoismaalaisen neitosen lähteneen paukkupakkasella ulkosalle ilman enempiä varusteita kuin kuvan lyhyt spencer-jakku ja sitruunanväriset nahkakäsineet!

* Holhokki, s. 334