 |
| Elegantteja, mm. tekokukin, nauhoin ja röyhelöin koristeltuja bonetteja vuodelta 1812. |
Tyylikkään daamin asuun kuului ulkona liikuttaessa erottamattomana osana hattu. Muodinmukaisia päähineitä esiteltiin naistenlehdissä eikä ollut epätavallista, että nuoret neidot parantelivat ostamiaan hattuja vaihtamalla tai piristämällä niiden koristelua. Myssyjä, korupäähineitä ja olkihattuja valmistivat Ruotsissa ja Suomessa naispuoliset rihkamakauppiaat ja ammattimaiset modistit. Esimerkiksi Turussa 1804-1806 naistenhattuja myi Anna Uhrväder, joka asui Pinellon talon piharakennuksessa ja ilmoitti toiminnastaan useaan otteeseen Åbo tidning-lehdessä. Myös muun muassa leskirouva Kock ompeli päähineitä. Kivenhakkaaja Örnbergin vaimo niin ikään korjasi, värjäsi ja myi olkihattuja.
Naistenlehdissä hattuja kuvailtiin yksityiskohtaisesti. Yllä näkyvät bonetit ovat englantilaisesta La Belle Assemblée-lehdestä. Vasemmanpuoleinen on korkeakupuinen, "Maria Louisan sininen", oljenvärisillä ranskalaisilla koristeilla ja valkealla vuorilla varustettu muotipäähine. Oikeanpuoleinen on valmistettu "...ruusunvärisestä satiinista, reunat on koristeltu valkoisella, rypytetyllä kreppikankaalla, kuvun somistuksessa vuorottelevat valkea, tikattu kreppikangas sekä ruusunvärinen nauha".
Hattu oli tärkeä osa säädyllisen naisen asukokonaisuutta. Ei siis ihme, että Holhokin sankari, sopivaisuutta rakastava kreivi Lindswärd, lausuu otsikossa näkyvät sanat holhokilleen neiti Desideria Sparwille tavatessaan tämän ratsastusretkeltä vähemmän asianmukaisesti pukeutuneena...
*Holhokki, s. 35
