Julkaisujärjestys, kirjoitusjärjestys, inspiraatio - kuinka kirjoja käytännössä kirjoitetaan?

Aamuasuinen neito kirjoituspuuhissa 1813.
Onko kyseessä kirjeenvaihdosta huolehtiminen,
vai laatiiko nuori emäntä tässä kenties viikon menyytä?

Miten kirjat syntyvät? Tehdäänkö ne samassa järjestyksessä kuin ne julkaistaan? Kuinka suuri osa on hurmioitunutta inspiraatiota, miten paljon puolestaan pikkutarkkaakin puurtamista?

Jokaisella kirjailijalla on omat työskentelytapansa. Toiset laativat yksityiskohtaisen suunnitelman jossa jokainen luku ja kohtaus on hahmoteltuna ennen varsinaisen kirjoittamisen aloittamista. Jotkut puolestaan - kuten tunnettu nuorisokirjailija Enid Blyton (1897-1968) - kirjoittivat mieluummin lennosta ilman pikkutarkkaa suunnittelua, uskoen sen tuovan tekstiin tuoreutta ja pitävän kirjailijan oman mielenkiinnon yllä. Muun muassa Louise May Alcott (1832-1888) kertoi kirjoittaneensa klassikkokirjan Little Women (suom. Pikku naisia) ennätysajassa haasteellisen rahatilanteen takia.

Kirjoitustapani on yhdistelmä yllämainittuja. Laitan kohtauksia ylös sitä mukaa kuin niitä mieleeni tulee, mutta laadin myös disposition ja hahmottelen kirjan kokonaisuutena lukuineen. Teen paljon taustatyötä historiallisten seikkojen selvittämiseksi. Tässä apuna toimii myös tekeillä oleva tohtorinväitöskirjani tyttöjen kasvatuksesta 1700-1800-luvuilla. Toisen ja kolmannen kirjoituskierroksen kuluessa teksti hioutuu lopulliseen muotoonsa. Julkaisujärjestys ei välttämättä ole kirjoitusjärjestys: esimerkiksi Kultaportin kaunottaret on kirjoitettu pääasiassa ennen muita kirjojani, jotka kuitenkin on julkaistu ensin. On siis tavallista, että kirjailijalla on yhtäaikaisesti tekeillä useampi rinnakkainen projekti.