Lukeminen - arveluttavaa ajankulua neidoille vai tarpeellinen taito tulevalle perheenemännälle?

Winslow Homer: Tammen katveessa lukeva tyttö 1879.
Wikimedia Commons.

Kultaportin kaunottarien tapahtumat sijoittuvat 1870-luvun alkuun, jolloin useimmat säätyläistytöt oppivat lukemaan ja kirjoittamaan sujuvasti. Ei kutenkaan ollut kauan siitä kun ylhäissyntyistenkin neitojen luku- ja kirjoitustaito saattoi olla perin hataralla pohjalla. Edellisen vuosisadan daamien kirjeitä ja päiväkirjoja lukiessa ei voi välttyä havaitsemasta, kuinka vähän aikaa oikeinkirjoituksen oppimiselle on heidän koulutuksessaan toisinaan omistettu. Vaikka aikakauden kirjoitustyyli oli nykytyyliä vapaampi ja vakiintuneet kirjoitussäännöt vasta syntymässä, on usein ilmeistä etteivät nuoret naiset yksinkertaisesti tienneet kuinka jokin sana oli tapana kirjoittaa.

1700-luvun loppupuolella pedagogit myös keskustelivat edelleen siitä, sopiko naisen oikeastaan lainkaan oppia lukemaan. Lukutaito saattoi johtaa epäilyttävien tekstien kuten turmiollisina pidettyjen romaanien ymmärtämiseen. Aikakauden taiteessa naisia kuvataan avoin romaani edessään uneen vaipuneina, mielikuvituksellisten tarinoiden aikaansaamien vaarallisten haihattelujen valtaan joutuneina. Toisaalta edistyneemmät kasvattajat eivät ainoastaan halunneet tyttöjen oppivan lukemaan ja kirjoitamaan: he pitivät myös äidinkielen kieliopin perusteiden sisäistämistä tärkeänä. Opettelun tuli kuitenkin tapahtua naisen hauraalle ymmärrykselle sopivan keveällä eikä liian kurinalaisella tavalla.