perjantai 8. kesäkuuta 2018

Holhokkeja, kaunottaria ja kreivejä - eli mistä kirjojen nimet kertovat

Berndt Abraham Godenhjelm (1799-1881): Lukeva tyttö, 1830-luku
Kuvalähde: Wikimedia Commons
Kirjojeni nimet syntyvät yleensä joko ennen kirjoitusprosessin alkamista tai sen kuluessa. Ne nivoutuvat teosten juoneen ja keskeisiin teemoihin. Esimerkiksi ensimmäinen romaanini Holhokki kertoo kustavilaisen ajan naisten holhoojajärjestelmästä. Aikakaudella jokaisella naimisissa olevalla ja naimattomalla naisella - harvoja kuninkaallisen poikkeusluvan saaneita lukuunottamatta - iästä riippumatta oli holhooja, ainoastaan lesket olivat täysivaltaisia.

Kreivin käsivarsilla
puolestaan osallistui alunperin HarperCollins Nordic -kustantamon feelgood-genren kirjailijakilpailuun. Kultaportin kaunottarien motto sitä kirjoittaessani oli "seurapiirikaunottarista uranaisiksi". Teoksen sankarittaret huomaavat tapahtumien kuluessa, että koulutus ja työelämä ovat olemassa myös naisia varten. Teoksen tapahtuma-aikaan 1800-luvun loppupuolella vaimon ja äidin tehtäviä pidettiin yleisesti naisen ainoana kutsumuksena.

Ranskalainen taiteilijatar ja Engel - eli kuinka kirjan kansikuvat valitaan

Jokaisen kirjani kansikuvat ovat peräisin aikakaudelta, jolle kirjan tapahtumat sijoituvat. Esimerkiksi Kultaportin kaunottarien etukannen kuva kahdesta tanssiaispukuisesta neidosta on ranskalaisen taiteilijatar Adèle-Anaïs Toudouzen (1822-1899) käsialaa. Tekijän nimikirjoituksen voi yhä erottaa kuvan oikeasta alakulmasta. Eurooppalaiset muotivirtaukset kulkivat nopeasti myös Pohjolan perukoille ja suomalaisneidot pukeutuivat samaan tapaan kuin kuvan mallit. Taide oli yksi harvoista säätyläisnaiselle soveliaista palkallisen työskentelyn muodoista. Omat tulot puolestaan olivat askel kohti itsenäistä elämänhallintaa.


Takakannen kuva puolestaan on tunnetun, saksalaissyntyisen arkkitehdin Carl Ludvig Engelin (1778-1840) akvarelli Turun kaupungista vuodelta 1814. Engelin työt muodostavat suomalaisen arkkitehtuurin ytimen. Hänen suunnittelemansa rakennukset edustivat usein uusklassismia ja hänen merkittäviin saavutuksiinsa kuuluvat esimerkiksi Helsingin tuomiokirkko, yliopiston päärakennus sekä Kansalliskirjasto.


sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

"Ritarilinna! Tuulessa liehuvia viirejä, komeita haarniskoita ja salaisia käytäviä, joita soihdut valaisevat..."

Kaksi neitoa lemmikkeineen romanttisen linnan läheisyydessä.
Holhokin tapahtuma-aikaan 1700- ja 1800-lukujen taitteessa pikanttien näkymien ihailu oli muotia ja näkyi kirjallisuudessa, taiteessa ja runoudessa. Esimerkiksi Jane Austenin Järjen ja tunteiden toinen sankaritar, aavistuksen melodramaattisuuteen taipuvainen Marianne Dashwood piti hurmaavan tunteellisista maisemista. Myös Holhokin päähenkilö, romaaneita rakastava ja erinomaisella mielikuvituksella varustettu neiti Desideria Sparw on ihastuksissaan kun käy ilmi että rauhallisen Ruusuholvin kartanon lähellä sijaitsevat kiehtovat linnanrauniot:

"Ritarilinna! Tuulessa liehuvia viirejä, komeita haarniskoita ja salaisia käytäviä, joita soihdut valaisevat." Desiderian posket hohtivat hänen katsoessaan ympärilleen päivällispöydässä.

Mamselli Ambrosius nauroi. "On todennäköisempää, että löydämme rikkimurentuneita muureja, muutaman metsähiiren ja umpeenkasvaneen linnanpihan."

"Ehkä onnistumme kuitenkin löytämään edes pienen salaoven?" Kotiopettajattaren järkevä vastaus ei vähentänyt Desiderian intoa. Hän vaikutti valmiilta lähtemään linnanraunioille saman tien.

Dominic katsoi tarpeelliseksi puuttua asiaan ennen kuin Desiderian mielikuvitus pääsi vielä enemmän valloilleen. "Nuori neiti, sinun tulee suunnata ajatuksesi vakaviin päämääriin. Ajattelemattomat linnaretket eivät ole eduksi kasvatuksellesi."

"Voisimme tietysti yhdistää retken historian oppituntiin", ehdotti mamselli Ambrosius, jonka kävi sääliksi oppilastaan.

"Historiantunnit on parasta pitää neljän seinän sisälllä." Dominic hämmästeli jatkuvasti kotiopettajattaren röyhkeyttä. Mamsell Ambrosiuksen tehtävänä oli opettaa eikä tuoda julki mielipiteitään työnantajansa edessä ...*

* Sara Medberg: Holhokki s. 138-139, BoD 2015.

lauantai 17. maaliskuuta 2018

Kirja on ilmestynyt! Tervetuloa maailmaan, "Kultaportin kaunottaret" ...

Onnellinen kirjailija ja juuri painosta saapunut kirja
sekä ihana onnittelukukkakimppu, jonka Otava lahjoitti.
Nyt se on tapahtunut! Kultaportin kaunottaret on vihdoin ilmestynyt. Kävin eilen hakemassa kappaleen Otavan upeasta, vanhanaikaisen hurmaavasta toimitalosta. Rakennus on valmistunut vuonna 1906 ja siellä saattaa suorastaan kuulla historian siipien havinan. Moni juhlallinen yksityiskohta tukevia, lakattuja puuovia, palvelutiskejä, geometrisia koristekuvioita ja kaakeliuuneja myöten on tallella.

Yksi lempipaikoistani on kirjasto, jossa on niteitä jopa kustantamon perustamisen ajoilta 1890-luvulta. Hämärään verhoutuneen huoneen seiniä peittävät lattiasta kattoon kunnioitusta herättävät kirjahyllyt. Tunnelma on kuin kartanokirjastossa. Ympäristö oli juuri sopiva uuden historiallis-romanttisen romaanini tuoreen kappaleen vastaanottamiseen. Kevein askelin poistuin se kainalossa aurinkoiseen kevätaamuun, suunnitellen mielessäni seuraavaa kirjaa...

maanantai 15. tammikuuta 2018

Neitojen pitkä tie ylioppilastutkintoon: keisarillisia erivapauksia ja kiellettyjä lakkeja

Suomen ensimmäinen naisylioppilas Maria Tschetschulin 1870.
Miehille varatun ylioppilaslakin käyttö kiellettiin,
joten neito kiinnitti kultaisen lyyran hiusrusettiin.
Wikimedia Commons.
Kultaportin kaunottarien sankaritar neiti Adele Wilenius unelmoi perinteisesti miesten etuoikeutena olleen ylioppilastutkinnon suorittamisesta. Sain inspiraatiota neidon kunnianhimoiseen haaveeseen mm. käyskennellessäni Helsingin yliopiston vanhan päärakennuksen käytävillä, joilla historian siipien havinan voi suorastaan kuulla. Kuinka hienoa onkaan, että pääsin yliopistoon pääsykokeen ja ylioppilastutkinnon avulla eikä sukupuoleni toiminut minkäänlaisena hakukriteerinä. Tämä ei kuitenkaan ollut aikaisemmille sukupolville itsestäänselvyys.

Suomen ja Pohjoismaiden ensimmäinen ylioppilastutkinnon suorittanut nainen oli helsinkiläisen kauppiasperheen tytär Maria Tschetschulin (1852-1917), joka valmistui vuonna 1870. Tutkinto toimi tuohon aikaan yliopiston pääsykokeena ja neito tarvitsi sen suorittamiseen keisarin myöntämän erivapauden, joka vapautti hänet sukupuolensa aiheuttamasta esteestä. Emma Irene Åström (1847-1934) oli seuraava naisylioppilas. Häntä tuki mm. maamme kansakoulun isänä tunnettu Uno Cygnaeus. Neiti Åströmistä tuli 1882 filosofisen tiedekunnan promootiossa Suomen ensimmäinen naismaisteri.

tiistai 9. tammikuuta 2018

Päivänvarjo, joka neidon kätevä asuste

Päivänvarjo oli tärkeä asuste niin maalla kuin kaupungilla liikuttaessa.
Neitoja maaseudun rauhassa 1870-luvulla.
Margaretha oli verhoutunut vaaleankeltaiseen pukuun, jonka lukuisat laskokset, poimut ja rusetit kahisivat sävy sävyyn valitun manteletin alla. Neidon olkapäällä keikkui pikkuruinen avattu päivänvarjo.

"Aurinko on vasta nousemassa", huomautti Adele tyttöjen astellessa kuuran peittämää pihanurmea halkovaa sorakäytävää pitkin kohti porttia. Puiston puiden jäljellä olevat punaiset ja keltaiset lehdet hohtivat huurteesta horisontin yli parhaillaan kipuavan auringon säteissä. "Eikä tämä kylmänkalpea valo muutenkaan ole hipiälle vahingoksi. Otin kyllä kotoa mukaan päivänvarjoja, mutta ajattelin säästää ne leudompaa säätä varten." 

"Kuuluu asiaan pitää päivänvarjoa", tuhahti Margaretha ja paineli Adelen ohi karamellintuoksuisen hajuveden pilvessä. "Paitsi sydäntalvella." ... *

Kuuluisa amerikkalainen kirjailijatar Louisa May Alcott (1832-1888) kritisoi vallitsevaa muotia. Hänen mukaansa nuorten neitojen olisi ollut monimutkaisten hepenien asemesta parempi pukeutua sieviin ja käytännöllisiin pukuihin, joissa liikkuminen oli vapaata. Korkeat korot, runsaat hamekerrokset, tiukat korsetit ja pöyheät hatut pakottivat monet naiset epäterveellisen passiiviseen elämäntyyliin. Kun katsoo vaikkapa yllä olevan kuvan tyttöjen asuja, on kieltämättä vaikea kuvitella heitä vaikkapa hippasilla tai pallopeliä pelaamassa.

* Lähde: Sara Medberg, Kultaportin kaunottaret, Otava 2018

Pianon äärellä

Nuoria neitejä ja herroja kuuntelemassa duettoa vuonna 1863.
Musisointihetket tarjosivat mahdollisuuden seurusteluun
potentiaalisten puolisoehdokkaiden kanssa.
Musiikinopetus kuului muodikkaaseen tyttöjenkasvatukseen. 1800-luvun puolivälissä kotona pidettävät epäviralliset soitannolliset hetket ja juhlavammat musiikki-iltamat olivat tavallisia. Yhä useampaan aatelis- ja porvaristalouteen hankittiin kallis piano, joka lukeutui aikakauden ylellisyysesineisiin. Toisaalta monet pedagogit kritisoivat sitä, että tytöt laitettiin lahjoista riippumatta hakkaamaan konemaisesti pianoa ja laulamaan äänensä käheiksi. Musiikki oli kuitenkin yksi niistä harvoista aloista, joilla nuori nainen sai olla taitava ja esimerkiksi ruotsalainen Jenny Lind (1820-1887) eteni ooppera- ja hovilaulajattareksi asti.

Puuhaa talvi-illoiksi

Talvisukan kuva eräässä amerikkalaisessa muotilehdessä 1860-luvulla.
Tarkempien ohjeiden kerrotaan löytyvän sivulta 71.
"Somat ristipistotyöt ja tohveleiden tai tyynynpäällisten kirjailu on tietysti soveliasta ajanvietettä, ja jokaisen tytön kasvatukseen kuuluu tietää kuinka puku valmistetaan, sillä hienon rouvan on kyettävä valvomaan ompelijattarien työtä. Mutta vaatteiden tekeminen omin käsin kuulostaa niin kovin rahvaanomaiselta. Se tuo mieleen työnteon, palkan ja muita epämiellyttäviä seikkoja..." *

Näin Kultaportin kaunottarien sankarittarien esiliinana toimiva etikettitietoinen markiisitar Château reagoi suojattiensa toiveeseen pukujen ompelemisesta. Käsityöt kuuluivat 1800-luvulla itsestäänselvästi daamien taitoihin ja naistenlehdissä julkaistiin jo tuolloin paljon neule- ja ompeluohjeita. Osittain jako miesten ja naisten töihin johtui käytännöllisyyssyistä. Elettiin aikaa jolloin valmisvaatteiden tarjonta oli nykyistä vähäisempää ja varsinkin varattomammissa säätyläistalouksissa useat vaatevarason osaset kuten alushameet ja -paidat valmistettiin kotona. Toisaalta oli vaurauden merkki, että talon tyttäret saattoivat istua salongissa tekemättä mitään sen raskaampaa kuin koristeellisia pikku käsitöitä. 

* Lähde: Sara Medberg, Kultaportin kaunottaret, Otava 2018